Tänä vuonna Kulttuuriosuuskunta ILMEen tuottamissa yhteisötaideprojekteissa tutkitaan yksinäisyyttä, kyläilyä ja luottamusta. Aloitin itse työskentelyn Starttipaja Zuumi -jengin kanssa Kempeleessä. Päämääränämme on luoda performatiivinen opaskirja kyläilykulttuurin elvyttämiseksi. Kun saavuin Kempeleeseen tiesin, että täällä pystymme yhteisvoimin pelastamaan maamme rajoittuneilta ja näivettyneiltä kyläilykäytännöiltä!
Pajalaisten kanssa ryhdyimme kartoittamaan mitä kaikkea kyläily konseptina pitääkään sisällään. Pohdimme mitä on optimaalinen kyläily, kyläilyyn liittyviä haasteita ja omaa henkilökohtaista suhtautumista kyläilemiseen ja vieraiden vastaanottamiseen. Keskustelimme kyläilyyn liittyvistä odotuksista ja toiveista, vaikeista tunteista, omista terveistä rajoista ja toisaalta erilaisista rajoittuneisuuksista. Pian huomasimme, että kyläilyyn liittyvien erilaisten sosiaalisten aspektien ja normien, sisäisten ristiriitojen ja tunteiden sekä konkreettisten kyläilyyn liittyvien käytäntöjen skaala on laaja ja moninainen.
Optimaalisen rennon ja orgaanisen kyläilykokemuksen tielle nousee helposti itsensä arvosteleminen tai pönötys. Näitä estyneisyyksiä haluamme purkaa. Aloimme havaita ongelmakohtia, joihin meillä on kansalaisvelvollisuus taiteen keinoin tarjota työkaluja.
Oivalsimme myös kyläilykulttuurimme tänään olevan aikamme tuotos mukaillen sitä miltä muukin elämä näyttää. Sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu muualla kuin kasvotusten ja jos kyläily on tapahtuakseen siitä sovitaan viikko etukäteen niin, että tapahtuvaa ehtii valmistella ja stressata tarpeeksi. Tavoittelemme täydellisyyttä, koemme riittämättömyyttä. Kaikki on aikataulutettua ja suunniteltua – jätämme hyvin vähän tilaa ja energiaa spontaaniudelle. Enää emme kolkuttele ystävän ovelle ohi kulkiessa napattuamme matkalla keksipaketin lähikaupasta. Näin tuntui olleen jo pitkään ennen tämänhetkistä suositusten mukaista sosiaalisen etäisyyden aikaa. Ovia ei pidetä auki – se on vaarallista. Yllätyskyläilijällä ei ole mahdollisuutta vain astella sisään morjestellen.
Uskomme kuitenkin pohjoissuomalaisilla olevan ovien auki pitämiseen jotain esoteerista tietoa ja taitoa mitä eteläsuomalaisten geeneihin ei ole kirjoitettu. Onneksi joukossamme on näitä pohjoisia paljastamaan tämän tieteen salat!
Kyseenalaistamme ja hyväksymme: millainen kyläilijä olenkaan?Ajatustyö on tunnelman perusteella intensiivistä. Alkaa syntyä virtoja erilaisten ratkaisujen äärelle. Hyödynnämme tietämystä, joka kumpuaa niin lempeydestä omia epävarmuuksia kuin ylpeydestä ja luottamuksesta omia vahvuuksia kohtaan – niin kyläilijänä kuin vastaanottavana osapuolena. Mielissämme alkaa asteittain kehittyä harjoitteita purkamaan niin kyläilyn henkisiä kuin käytännöllisiä haasteita sekä luomaan ja vahvistamaan kyläilykulttuuriamme elävöittäviä suuntia. On mahdollista, että olemme aikamme merkittävimmän self help -kirjallisuuden äärellä.
Tutkimusten ytimestä,
Toûa