Viime viikolla käsittelimme kyläilyn teemaa ja yhteisissä ryhmätuokioissa Hoivalla meillä taiteilijoilla oli erilaisia kysymyksiä kyläilyyn liittyen.
Eräs kysymys pysäytti ja ravisutti. Olimme kirjanneet ylös kysymyksen, millainen on epätoivottu vieras? Tai millainen voisi olla kiusallinen kyläilyhetki? Olimme mielessämme ajatelleet, että ehkäpä osallistujilla tulisi joitain esimerkiksi koomisia muistoja mieleen kiusallisista vierailutilanteista ja näiden vastausten pohjalta voisimme sitten esittää erilaisia eri tekniikoin improvisoituja tilanteita tai kohtauksia. Kun sitten kysyimme ensimmäisen kerran, millainen on epätoivottu vieras, millaisia tunnuspiirteitä epätoivotulla vieraalla voisi olla, tai millaisessa tilanteessa vieras voisi olla epätoivottu, tuli saliin hiirenhiljaista.
Pitkän pohtivan hiljaisuuden jälkeen eräs asukkaista vastasi: ”Nyt kun on tämä korona, niin kukaan ei käy.” johon hoitaja täydensi ”Niin, tänä päivänä ei taida olla sellaisia epätoivottuja vieraita.” Ja suurin osa nyökkäsi. Valtava yksinäisyyden kokemus oli käsin kosketeltavissa. Yksi projektin kolmesta ennalta määritellystä teemasta on ollut yksinäisyys ja olimmekin ajatelleet käsitellä sitä myös Hoivalla, mutta tuon hetken myötä päätimme jättää epätoivotun vieraan kysymyksen ja yksinäisyys -teeman tavoitteellisen herättelemisen Hoivan sessioista pois.
Tuon hiljaisuuden aikana koko kehon ja mielen vallannut kokemus siitä, miten yksinäisyys on asukkaiden elämässä läsnä päivittäin, antoi ymmärtää, että yksinäisyyden teemaa ei todella tarvinnut kutsua tykö. Se ympäröi meitä jo ja sen pystyi aistimaan joka solulla. Taiteen mahdollisuus on myös siinä, että vaikeitakin asioita voidaan sen avulla käsitellä ja löytää uusia tapoja työstää ahdistaviakin aiheita yhdessä muiden kanssa turvallisessa tilassa. Tässä yhteisötaideprojektissa meillä tulisi kuitenkin olemaan niin vähän aikaa yhdessä asukkaiden kanssa, että olisi tuntunut edesvastuuttomalta tavoitteellisesti herätellä yksinäisyyden kokemuksia ja tarinoita yksinäisyydestä ja jättää niiden käsitteleminen yhdessä kovin vähälle. Päätimme keskittyä kyläilyyn, ystävyyteen, luottamukseen ja rakkauteen. Ja sitä kautta jaoimme, tietysti, myös kokemuksia yksinäisyydestä ja ikävästä.
TeeHetket ovat keränneet äärelleen erilaisia ihmisiä ja tarinoita Rajakylästä on kuultu monista eri näkökulmista. Paljon ihmetystä on herättänyt, että miksi olemme juuri Rajakylässä työskentelemässä: ”Tulitte sitten Rajakylään, Oulun kauheimpaan paikkaan! Miksi?” Legendoja, huhuja, perinteitä, vitsejä, kaikkien tuntemia rajakyläläisiä.
Jokainen, jonka kanssa olemme keskustelleet siitä, millainen Rajakylä on, on lähes poikkeuksetta aloittanut kommenttinsa jotakuinkin näin: ”Rajakylästä puhutaan paljon pahaa ja sillä on huono maine, mutta koskaan minulla ei ole ollut mitään ongelmia täällä, rauhassa olen saanut olla ja aina on ollut lämmin tunnelma.” Ja samalta on meistä taiteilijoista tuntunut. Rajakylässä on todella kotoisa tunnelma, meidät on otettu lämmöllä vastaan ja on ollut häkellyttävää, kuinka avoimesti ja aidosti ihmiset täällä jakavat tarinoitaan ja ajatuksiaan. Nuo hetket ovat tuntuneet merkityksellisiltä.
Äänet ja sanat, jotka usein jäävät kuulumattomiin, niitä on näiden viikkojen aikana - ei pelkästään kuunneltu - vaan kuultu. Samalla sitä taiteilijana miettii, että miksi se on yhtään sen kummempaa, että juuri minä olen niitä kuulemassa? Mitä niin erikoista siinä on, että juuri minä kuulen tämän tarinan, eikä vaikkapa ostarin Mirkku. Siinä on kuitenkin jotakin hyvin taianomaista, kun asettuu tuntemattoman ihmisen äärelle taiteen kontekstista, sillä ajatuksella, että minä olen valmis näkemään ja kuulemaan sinut ja olen kiinnostunut juuri sinun kokemuksistasi ja tarinastasi, jos sinä vain sen sallit ja sitä itse haluat. Se sekunnin sadasosien kestoinen hetki, kun kahden tai useamman henkilön energiat ja asenteet kohtaavat ja punnitaan sitä, miten auki toisillemme olemme. Päästätkö sinä tykö ja entä jos päästät, uskallanko minä tulla?
Olemme mahdollistaneet kirjeenvaihtoa ihmisten välillä ja tällä viikolla kirjeissä on ollut nähtävissä ystävyyden ja rakkauden teemoja. Paljon toivotaan myös terveyttä ja jaksamista korona-aikana, jolloin moni kokee voimakasta yksinäisyyttä. Olemme yhdessä asukkaiden kanssa pohtineet ystävyyden ja luottamuksen merkitystä. Mitä se tarkoittaa? Millainen on hyvä ystävä ja mistä luottamus koostuu?
