top of page
Etsi
  • Writer's pictureTeri Tsokkinen

Onko kyläily kuolevaa kulttuuria?

Tänä vuonna Kulttuuriosuuskunta ILME:n yhteisötaideprojektien teemoina ovat kyläily, luottamus ja yksinäisyys. Aloitin yhteisötaideprojektini Muhoksen Tärppi ja Mahis valmennuspajoilla ja aloimme käymään yhdessä läpi ensimmäistä teemaa: kyläilyä.

Monella nousi mukavia muistoja kyläilystä mummolasta tai kaverin mökiltä. Ennen kyläiltiin useammin ja ilmoittamatta, niin sukulaisissa kuin naapurissakin. Kylässä saatettiin käydä monta kertaa viikossa ja jäädä joskus yöksikin. Kyläily vaikutti kuitenkin olevan enemmän pohjoissuomalainen tapa, sillä etelässä ei ole ollut tapana kyläillä eikä varsinkaan kyläillä naapurissa.


On ollut mielenkiintoista kuunnella eri ikäpolvien tarinoita kyläilystä. Vanhempi ikäpolvi jakoi muistoja talkookyläilyistä; nostettiin pottuja, luotiin heinää ja poimittiin jäkälää. Teini-iässä nämä jäivät, kun kavereiden kanssa piti kokoontua maitolaiturilla.

Ennen kyläyhteisöt pitivät oviaan aina auki, jotta kylään voisi marssia milloin vain. Jos lähdettiin käymään kaupassa, oven eteen laitettiin luuta, jotta mahdolliset kyläilijät näkisivät jo kaukaa, ettei talonväki ollut kotona.

"Naapurit saattoivat tulla aamuviideltä kylään ja keittivät itselleen ja isäntäväelle aamukahvit. Kun isäntäväki oli kuuden aikoihin herännyt ja juonut aamukahvit, lähdettiin yhdessä töihin maatilalle."

Nykyään kaikki vierailut tulee sopia tarkasti vähintään viikkoa aiemmin ja kyläilylle tulee aina olla jokin syy. Naapureita ei tunneta, eikä talkoisiin lähdetä. Kännykkä katsotaan olevan syypää siihen, miksi kyläily on vähentynyt; kuulumiset voidaan jakaa tapaamattakin.


Vaikka perinteinen kyläilykulttuuri on vähenemään päin, nuoremmallekin ikäpolvelle on edelleen tärkeää tarjota kyläilijöille kahvia ja palanpainiketta. Pyhäkupit ovat vaihtuneet muumimukeihin ja trendikkäät juustokakut ja keksit ovat korvanneet perinteiset kuivakakut ja nisut. Talkootöiden sijaan katsotaan kavereiden kanssa elokuvia tai Suomen peliä. Yhdessä saunominen on kuitenkin perinne, joka ei tule koskaan häviämään.

Koronan vaikutus kyläilyyn puhututti kaikkia. Vaikka nykyään kyläilläänkin harvemmin, kyläilyn puuttuminen kokonaan on tuntunut surrealistiselta. Harvat kaipasivat perinteistä kyläilyä, jolloin kylässä käytiin ilmoittamatta monta kertaa viikossa, mutta monet haaveilivat spontaanimmasta kyläilystä. Koronan vuoksi eristäytyminen voi aikanaan nostattaa jopa kyläily-buumin!

Kun korona on ohi, piipahda kylässä mitään ilmoittamatta. Pidetään perinteistä kyläilykulttuuria yllä!

Kyläilemisiin,


Teri Tsokkinen

210 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page