Kyläilykulttuurin elvyttäminen on myös yksi keino juuri yksinäisyyden ehkäisemiseksi. Yksinäisyys juontaa juurensa erillisyyden kokemuksesta. Siitä kun jäämme yksin ja näkymättömäksi omien kokemuksiemme kanssa. Kun taas koemme yhteyttä toisiin ja tulevamme ymmärretyksi ja nähdyksi itsenämme emme todennäköisemmin yksinkään ollessa koe yksinäisyyttä. Levollisessa ihmissuhteessa erillisyyden kokemuksemme säilyy silloinkin kun olemme toisen kanssa yhdessä ja toisaalta yhteyden kokemus säilyy kun olemme toisesta erossa. Yhteys ei myöskään vaadi täydellistä läpivalaisua vaan siihen riittää pienetkin lovet itseen ja toiseen, joihin kurkistaa.
Kyläilyn puitteissa on otollista tutkia ja testata tätä yhteyden ja erillisyyden ilmiötä. Millä tavoin sanattomasti päästän toisen lähelle? Mitä muutokset omassa fiiliksessä kertoo välisestämme erillisyyden tunteesta? Mitä tarjoilemani purtavat kielivät yhteydestä?
Kuinka katsella kahvin tippumista hiljaa kiusallisuudesta nauttien?
Kutsu vieraasi kahvinkeittimen äärelle.
Kerro hänelle, että seuraavaksi katsotaan yhdessä hiljaa kahvin tippumista ja fiilistellään mahdollista kiusallisuuden tunnetta yhdessä mutta erikseen.
Kerro, että kiusallisten tunteiden syntyessä pyritään ottamaan ne avoimesti vastaan ja nauttimaan tunteista joita herää.
Kaikki tämä hiljaisesti, jotta toivottu kiusallisuus ei laukea.
Kun kahvi on tippunut, voitte kaataa ne mukeihin ja juoda ne. Kauramaidon tai lehmänmaidon kanssa tai ilman.
Entäs jos minulla ei ole ketään ketä kutsua kylään?Yksinäisyys on pohjimmiltaan kaipuuta yhteyteen ja sitä voi aiheuttaa myös yksinkertaisesti sosiaalisten kontaktien puuttuminen. Kyläilyoppaastamme löytykööt siis rohkaisevia (yllyttäviä) keinoja myös kylään kutsuttavan ihmisen etsintään! Mikään ei kuitenkaan ole mennyt vikaan vaikka koenkin yksinäisyyttä ja yhteyteen voi hivuttautua pikkuhiljaa opiskellen ensin vaikka yhteyttä itseen. Itsestäkin on mahdollista olla vieraantunut ja tämä voi syventää kokemusta erillisyydestä myös muihin. Yhteyden kokemus ei tule pelkästään toisten ihmisten kautta eikä yksinäisyyden kokemus ole välttämättä täysin muista riippuvaista. Sitä ei huoli pelästyä – kaipaat vain yhteyttä ehkä muihin, ehkä itseesi. Voisitko joskus kutsua itse itsesi kylään? Mitä minulle kuuluu? Saisiko minulle olla jotain purtavaa.
Olemme pajalaisten kanssa työskennelleet harjoitteiden parissa nyt pari viikkoa pohdiskellen ja keskustellen, kuvittaen niin kollaasein, maalauksin, piirroksin kuin valokuvin ja kuvamanipulaatioin. Ensisilmäyksellä niin arkiselta vaikuttavasta aiheesta on kyläilystä pohdintojen myötä avautunut ovia syvempään itsetuntemukseen ja vaikeidenkin asioiden sanallistamiseen. Hauskuudelta ei myöskään täysin olla vältytty ja monet harjoitteista hyödyntävätkin arjen komiikkaa ihmisten välisen yhteyden tutkimiseksi ja nivomiseksi. Kokemusten jakaminen – oli ne minkä kokoisia tahansa – luo yhteyden tunnetta ja poistaa yksinäisyyttä. Jo yksi kyläily riittää.
Syvin, myötämielisin yhteyksin,
Toûa