Hiki pukkaa, kirjoitan tätä Saunalaulua koskevaa ensimmäistä blogikirjoitusta Oulu-Helsinki junassa. Luulen, että tulen hyvin tutuksi VR:n raiteiden kanssa tulevana syksynä ja talvena. Tällä kertaa junaan tuli ongelmia ja äkkipysähdys ennen kuin päästiin edes Ylivieskaan!
Tällä viikolla kohtasimme kiintoisat ja monipuoliset osallistujamme Kempeleen, Muhoksen ja Oulun alueelta Timo Harjun ja Tiina Vehkaperän kanssa. Tutustuimme kehollisesti lämmitellen, kuivapesuja tehden, piirsimme ja kirjoitimme kokemuksistamme ja suhteestamme saunomiseen, sekä lampsimme halukkaiden kanssa suoraan lauteille porisemaan ja jopa laulamaan.
Enpä ole ennen tutustunut kanssataiteilijoihin taikka esiintyjiin löylyissä!
Hakiessani paikkaa tästä yhteisötaiteellisesta projektista monen eri erityisryhmän parissa ja ehdottaessani syntyvän työskentelyn teemaksi saunaa ajattelin, että sauna voisi toimia paikkana, jossa on todella erityistä ja tietynlaista kohdata. Saunassa on vaikea piiloutua minkään taakse, siellä voi kokea olevansa monella tapaa riisuttu ja altis moniin suuntiin. Saunan luoma erityinen sosiaalinen tilanne on mahtava, jos sinne asti uskaltautuu.
Sauna paikkana ehdottaa itsessään jo mielenkiintoista sosiaalista tilannetta hyvin erilaisten ihmisen välillä, tuo intimiteetin ja ruumiin rajojen kysymysten välittömän läsnäolon ja voisi paljastaa jotakin eritaustaisten henkilöiden kulttuurisesta perimästä.
Selvää on jo nyt, että työryhmämme ohjaa empatia, kuuntelemisen taito, turvallisemman tilan politiikka ja feministinen ote sekä kunnioitus. Luulenpa, että tämänkaltaisessa työskentelyssä sellainen on välttämätöntä.
Koen olevani erityisen onnekas juuri nyt ja koen, että meillä on erityisen rohkeita osallistujia mukana!
Seuraaviin löylyihin,
Laura Sorvari